Vinyylilevyjen

Vinyylilevyjen ovat äänilevyjä, jotka on valmistettu vinyylimuovista, erityisesti polyt　revynä tunnetusta materiaalista. Näitä levyjä käytettiin laajasti musiikin tallentamiseen ennen digitaalisten tallennusmuotojen yleistymistä. Vinyylilevyjä valmistetaan yleensä pyöreinä levyinä, jotka sisältävät kaksi sivua, joissa musiikkiraita sijaitsee. Näiden kappaleiden musiikki tallentuu kiertävän neulan avulla, joka seuraa uria levyn pinnalla ja muuntaa mekaanisen liikkeen sähköiseksi signaaliksi.

Vinyylilevyjen suosio kasvoi ensimmäisenä 1900-luvun puolivälissä, ja ne olivat ainoa korkealaatuinen media musiikin tallentamiseen aina CD-levyjen yleistymiseen 1980-luvulla. Huolimatta digitaalisen musiikin suosittuudesta, vinyylilevyt ovat olleet paluumuodin kohde, ja niiden keräilyarvo sekä äänenlaatu kiinnostavat edelleen musiikin ystäviä ja keräilijöitä.

Vinyylilevyjä voi olla eri kokoisia, kuten 7-tuumaisia single-levyjä ja 12-tuumaisia albumilevyjä. Ne voivat sisältää joko mono- tai stereoääniraitoja. Levyjen valmistusprosessiin kuuluu käyttölähteen ääniaineiston tallentaminen vinyylilevylle, minkä jälkeen levy muokataan ja painetaan massatuotantona.

Nykyään vinyylilevyjen valmistus on elpynyt, ja ne ovat suosittu vaihtoehto musiikin kuuntelijoille, jotka arvostavat fyysistä muotoa, äänen lämpöä ja keräilyarvoa. Levyjen valmistus ja jakelu tapahtuvat usein pienemmilläkin tuotantovolyymilla, mikä tekee niistä myös artistien ja pienlevy-yhtiöiden mieluisaa tuotetta.