viljelylajeista

Viljelylaji (mon. viljelylajit) on kasvatukseen tarkoitettu kasvin lajimuoto, jonka ominaisuudet on valittu ja ylläpidetty siten, että ne säilyvät hallitusti useammassa kasvatuksessa. Viljelylajit ovat erottuvia, yhdenmukaisia ja pysyviä—DUS-kriteerit (distinct, uniform, stable)—mukaan määriteltyjä. Tämä varmistaa, että lajikkeen yksilöt poikkeavat toisistaan selvästi, ovat keskenään samanlaisia tietyllä kasvupaikalla ja niiden ominaisuudet pysyvät vakaasti samanlaisina.

Jalostus ja ominaisuudet: Viljelylajeja kehitetään pääasiassa valikoivan jalostuksen keinoin. Risteytyksiä, valintaa ja kehitystyötä käytetään parantamaan satoa, laatua, makua, vastustuskykyä ja kypsymistä. Nykyisin käytetään myös perinteisiä menetelmiä sekä uudempia molekyylitieteellisiä lähestymistapoja. Viljelylaji voi olla siemenkasvi, jonka jälkeläiset lisäännytään siemenestä, tai vegetatiivisesti lisättävä lajike, kuten peruna, hedelmäpuu tai marjakasvi, jossa ominaisuudet siirretään suvuttomasti.

Propagointi, nimeäminen ja oikeudet: Uudet viljelylajit lisätään viljelyyn siten, että niiden identiteetti ja ominaisuudet voidaan varmistaa sekä fenotyyppisesti että genotypisesti. Useimmissa maissa viljelylajeille on rekisteröinti- ja mahdollisesti tekijänoikeudellinen suoja. Kansainväliset ja alueelliset järjestelmät, kuten kasvinjalostajan oikeudet (PVR) ja CPVO:n rekisteröintikäytännöt Euroopan unionissa, ohjaavat näitä menettelyjä ja kaupankäyntiä.

Käyttö ja merkitys: Viljelylajit tarjoavat kasvua- ja markkinatilanteissa parempaa ennustettavuutta satoon, laatuun ja kasvukykyyn. Ne vastaavat viljelyalan tarpeisiin sekä ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin ja edistävät kestävää maataloutta sekä ruoka- ja raaka-ainetuotannon vakautta. Viljelylajit kattavat viljan- ja öljykasvien sekä vihannes-, hedelmä- ja koristekasvien lajit.