viljelyksen

Viljelys tarkoittaa maan ja kasvien hallittua tuottamista ihmisravinnoksi sekä teollisten kasvien ja koristekasvien tuotantoa varten. Se kattaa maaperän valmistelun, kylvön tai istutuksen, kasvinhoidon, kastelun, lannoituksen, kasvinsuojelun, rikkakasvien torjunnan sekä sadonkorjuun ja jatko‑käsittelyn. Viljelys on keskeinen osa maanviljelyä ja puutarhataloutta, ja sitä harjoitetaan sekä suurilla maatiloilla että pienimuotoisilla tiloilla. Vaihtelu kasvualustassa, ilmastossa ja taloudellisissa oloissa johtaa erilaisiin viljelymuotoihin, kuten kokonaisviljelyyn, kasvipalstojen viljelyyn ja kasvihuoneviljelyyn.

Historian näkökulmasta viljelys juontaa juurensa esihistoriaan, jolloin siirryttiin keräilystä ja metsästyksestä pysyvään maanviljelyyn. Maanviljelyn kehittyminen mahdollisti ruokavarojen kasvun, kaupungistumisen ja lopulta teollisen yhteiskunnan syntyn. Teollinen vallankumous toi koneellistumista, keinopohjaisia lannoitteita ja kemiallista torjuntaa, mikä lisäsi tuotantoa mutta muutti ympäristöä.

Nykyviljelyssä pyritään tasapainottamaan tuotannon ja ympäristövaikutusten välisiä kytköksiä. Keskeisiä keinoja ovat viljelykierto, monipuolinen kasvilajivalikoima, peitteinen viljely ja suojaviljely (kasvihuonetuotanto sekä muut suojautumiskeinot), tehokas kastelu ja veden käytön hallinta sekä ravinteiden kierrätys. Integroidulla torjunnalla, joka yhdistää biologiset, kulttuuriset ja kemialliset keinot, pyritään minimoimaan ympäristövaikutukset. Viljelys muodostaa perustan elintarvike- ja raaka-ainevalmistukselle sekä vaikuttaa merkittävästi maaperän, vesistöjen ja biodiversiteetin tilaan.