viivakoodityypit

Viivakoodityypit, eli viivakoodi-standardit, ovat erilaisia tapoja koodata tietoa viivojen ja tilojen avulla. Jokaisella viivakoodityypillä on omat ominaisuutensa, kuten tiedon tiheys, virheensietokyky ja soveltuvuus erilaisiin käyttötarkoituksiin.

Yksi yleisimmistä viivakoodityypeistä on EAN-13 (European Article Number), jota käytetään laajalti vähittäiskaupassa tuotetunnisteena. Se pystyy koodaamaan 13 numeroa ja sisältää tarkistussumman virheiden havaitsemiseksi. Toinen yleinen tyyppi on UPC (Universal Product Code), joka on käytössä pääasiassa Pohjois-Amerikassa ja on hyvin samankaltainen kuin EAN-13.

Kaksiulotteiset viivakoodit, kuten QR-koodi (Quick Response Code) ja Data Matrix, pystyvät tallentamaan huomattavasti enemmän tietoa kuin perinteiset yksiulotteiset viivakoodit. Ne voivat sisältää paitsi numeroita ja kirjaimia, myös erikoismerkkejä ja jopa linkkejä verkkosivuille. QR-koodit ovat erittäin suosittuja, koska ne ovat nopeasti luettavia ja virheensietokykyisiä.

Muita viivakoodityyppejä ovat esimerkiksi Code 128, joka soveltuu monipuoliseen tietojen koodaamiseen ja on yleinen logistiikassa, sekä Code 39, jota käytetään usein teollisuudessa ja sotilassovelluksissa sen kyvyn koodata kirjaimia ja numeroita ansiosta. Valinta sopivan viivakoodityypin välillä riippuu olennaisesti koodattavan tiedon määrästä, tarvittavasta luettavuudesta ja sovelluksen vaatimuksista.