viitearvoissa

Viitearvot ovat laboratorion tutkimustulosten normaalin vaihteluvälin arviointiin käytettävä käsite. Ilmaisu viitearvoissa tarkoittaa, että kyseinen tulos kuuluu tuohon vaihteluväliin eikä poikkea merkittävästi. Viitearvot toimivat referenssinä terveyden arvioinnissa, mutta eivät yksistään osoita diagnoosia.

Viitearvot muodostetaan yleensä terveiden yksilöiden otoksista. Arviointi toteutetaan ikä- ja sukupuolittain sekä, jos tarpeen, muilla taustatekijöillä. Usein määritys perustuu prosenttipisteisiin, kuten 2,5. ja 97,5. prosenttipisteisiin, jolloin saadaan laajan, normaalijakautuvan populaation sisällä oleva viiteväli. Mikäli käytetty mittausmenetelmä muuttuu, viitearvot voivat muuttua, ja niihin liittyy myös laboratoriokohtaisia vertailuarvoja.

Tuloksen tulkinnassa on tärkeää huomioida, että viitearvot eivät ole diagnoosi, vaan suuntaa antava viite. Tulos voi olla viitearvoissa normaalin vaihtelun sisällä, tai poiketa sieltä, jolloin arviointiin vaikuttavat myös pre-analyyttiset ja analyyttiset tekijät sekä elinympäristö ja yksilön biologinen vaihtelu. Käytössä on lisäksi käsite viitearvon muutos (RCV), jolla arvioidaan merkitsevää muutosta yksilöllisesti.

Esimerkki: hemoglobiini aikuisella miehellä voi olla noin 130–170 g/l ja naisella noin 120–150 g/l. Tulos 160 g/l on viitearvoissa, kun taas suuret poikkeamat voivat viitata poikkeavuuksiin, vaikkakin lisäarviointi on tarpeen.

Lämpeneviä huomioita viitearvoissa: ne perustuvat väestöön ja mittausmenetelmään, ja ne voivat vaihdella laboratoriosta toiseen ja ajan kuluessa. Viitearvot eivät korvaa kliinistä kokonaisarviointia.