vihreäoksamurtumia

Vihreäoksamurtumia on termi, jota käytetään suomalaisessa hortikulturissa kuvaamaan bentteja tai oksiin liittyvää murtumaa, joka tapahtuu vasta-alkavissa (vihreissä) oksissa ja versoissa. Ilmiö kohdistuu yleensä nopeasti kasvuun reagoiviin, kosteisiin ja vähän lignifoituneisiin kudoksiin, jolloin oksa murtuu eri tavoin kuin kiinteä, vanhempi puuosan osa. Murtuma paljastaa usein elävän, vihreän kudoksen pinnan, eikä murtumisalusta näytä kuivuneelta paksulta puuosalta.

Syy-seuraussuhteet ja mekanismi. Vihreäoksamurtumia syntyy, kun oksat altistuvat mekaaniselle rasitukselle tai hitaan mutta voimakkaan ympäristömuutoksen yhdistelmälle. Esimerkiksi tuuli, oksien käsittely, voimakas leikkaaminen tai liian raskaan hedelmäkuorman aiheuttama taivutus voivat aiheuttaa äkillisen katkon. Lisäksi nopea lämpötilavaihtelu, korkea kosteus ja kasvin aktiivinen kasvuvaihe voivat lisätä kudosten haavoittuvuutta, sillä vihreä oksa sisältää enemmän nestettä ja vähemmän ligniiniä kuin kypsä puu.

Oireet ja erottaminen. Vihreäoksamurtuma ilmenee usein puun oksassa tehtynä suorana tai kaltevana katkena, jonka murtuma-alue on läpikuultavan vihreä ja jossa kaarna voi olla ehjä. Murtuma on tyypillisesti siisti ja ohuempi kuin kuiva murtuma, ja murtumaleveys vaihtelee. Sairauden tai tuholaisten merkkejä ei välttämättä esiinny, jos ilmiö johtuu mekaanisesta rasituksesta.

Ehkäisy ja hallinta. Taipumus ilmeneekin estetiikan ja terveyden hallinnalla: oikea-aikainen ja harkittu oksien kuljettaminen, vähäisempi kova taivutus, rakennetuissa pihoissa ja viljelykasveilla tuulensuojan ja tuen käyttö sekä leikkausten ajoitus lepovaiheessa. Säännöllinen huolto ja varovainen käsittely vähentävät murtumien riskiä.

Lähestymistapa. Vihreäoksamurtumia on koettu erityisesti koriste-, hedelmä-, ja metsäpuutarhoissa, ja ilmiöön liittyvää kirjallisuutta tarkastellaan plant-biomekaniikan ja oksankoostumusten tutkimuksissa. Termi kuvaa nimenomaisesti kasvuvaiheessa olevien oksien haavoittuvuutta ja katkeamista normaalin kasvun aikana.