vihollisuus

Vihollisuus on suomalainen termi, jolla tarkoitetaan tilaa tai tuntemusta vihamielisyyttä, vastakkainasettelua sekä pitkäjänteistä antagonismia yksilön, ryhmän tai valtion välillä. Sanaa käytetään sekä yksilöllisistä suhteista että kollektiivisista suhteista, kuten kansainvälisistä jännitteistä. Etymologisesti vihollinen tarkoittaa 'enemy', ja -isuus muodostaa tilan tai ominaisuuden ilmaisun.

Vihollisuus ilmenee monin tavoin: vihamielisinä asenteina, syrjintänä, vastakkainasettelun retoriikkana sekä konkreettisina konflikteina. Se eroaa viha-käsitteestä, joka voi olla hetkellinen, ja siitä, että vihollisuus kuvaa usein pitkäaikaista, systemaattista suhdetta.

Taustalla ovat kilpailu resursseista, uhkien kokeminen, identiteetiin perustuva me‑versus‑muut -käsitys sekä historiallisen epäluottamuksen perintö. Propaganda, stereotyyppiset kuvat toista osapuolta kohtaan ja ryhmien välinen dehumanisointi voivat syventää vihollisuutta.

Vihollisuus voi lisätä konfliktin todennäköisyyttä ja johtaa väkivaltaan, sodankäyntiin tai turvallisuuspolitiikan koventumiseen. Sen purkamiseksi käytetään neuvotteluja, sovittelua, luottamusta rakentavia toimenpiteitä sekä totuus- ja sovintoprosesseja.

Vihollisuudesta on runsaasti tutkimusta sekä sosiologiassa että kansainvälisissä suhteissa. Käsitteen avulla tarkastellaan in-group–out-group -dynamiikkaa, uhka- ja konfliktiprosesseja sekä kielteisten ennakkoluulojen ja stereotypioiden muodostumista.