vieroituksissa

Vieroituksissa tarkoittaa tilaa, jossa henkilö lopettaa tai vähentää säännöllistä päihteenkäyttöä ja elimistö reagoi aineen käytön päättymiseen. Vieroitusoireet voivat ilmetä eri aineilla, kuten alkoholi, opioidi, bentsodiatsepiinit, nikotiini sekä muut psykoaktiiviset aineet. Oireiden tyyppi ja vakavuus riippuvat aineesta, käytön kestosta ja yksilöllisistä tekijöistä. Yleisimmät oireet ovat unettomuus, ahdistus, levottomuus, vapina, hikoilu, pahoinvointi, oksentelu, vatsakipu ja ruokahalun muutokset sekä ruoansulatuskanavan häiriöt. Vakavimmissa alkoholivieroituksissa voi ilmetä korkea verenpaine, sykkeen nopeutuminen, kouristuksia tai delirium tremens.

Hoito vieroituksessa on usein turvallisuuden ja oireiden lievittämisen vuoksi valvottua. Tavoitteena on lievittää oireita, ehkäistä komplikaatioita ja tukea toipumista. Lääkityksellisiä tukimuotoja käytetään aineesta riippuen: alkoholivieroituksessa voidaan käyttää lyhytaikaista benzo-lääkehoitoa ja potilasta seurataan tiiviisti; opioidivieroituksessa voidaan käyttää buprenorfiinia tai metadonia sekä oireenmukaista hoitoa; nikotiinivieroituksessa tarjotaan nikotiinikorvaushoitoa tai muita tukimuotoja. Psykososiaalinen hoito, neuvonta sekä hoito-ohjelmat ja vertaistuki ovat keskeisiä elementtejä toipumisessa. Vieroitukset voivat olla riskialttiita, ja ammattilaisten valvonta sekä terveydenhuollon seuranta ovat suositeltavia.