videomittauksiin

Videomittaukset ovat prosessi, jossa videomateriaaliin tallennetusta liiketapahtumasta johdetaan kvantitatiivisia mittaustietoja. Tyypillisiä mittauksia ovat kohteen asento kolmiulotteisessa tilassa, nopeus, kiihtyvyys sekä kappaleiden pituudet ja kulmat. Videomittauksia käytetään sekä tutkimuksessa että teollisuudessa, erityisesti tilanteissa, joissa kosketusmittaus tai perinteiset mittatikut eivät ole käytännöllisiä.

Menetelmien ydin on havaintojen muuntaminen koordinaatistoon. Tämä vaatii kalibrointia ja mittakaavan asettamista sekä kameran sisäisten ominaisuuksien tuntemista. Kalibroinnissa käytetään usein tarkastuspisteitä tai kalibrointitarroja, joiden avulla voidaan korjata linssin vääristymiä ja määrittää kuva-tilan mittakaava. Seuraavaksi kohteet tunnistetaan ja niiden liikkeet tallennetaan usealta kuvakaapilta. Riippuen menetelmästä voidaan käyttää marker-based-seurantaa, jossa kohteisiin asetetaan tunnisteet, tai markerless- eli tunnisteetonta seuranta, jossa algoritmit seuraavat visuaalisia piirteitä.

2D- ja 3D-mittaukset ovat mahdollisia usean kameran avulla, jolloin kohdennettu kolmiulotteinen rekonstruointi on mahdollista. Digitaalisen kuvan korrelaation (DIC), optisen virran sekä piste- tai mallipohjaisen rekonstruoinnin tekniikat ovat yleisiä.

Tulokset ilmoitetaan yleensä epävarmuuksina ja mahdollisina systemaattisina virheinä sekä datan luotettavuuden rajoina. Sovelluksia ovat liikuntatiede, biomekaniikka, robotiikka, laitteiden laadunvalvonta sekä elokuvatuotanto. Turvallisuus ja yksityisyys on huomioitava, sillä videomateriaali voi sisältää henkilötietoja, joten tallennuksen ja käytön eettiset sekä lainsäädännölliset näkökohdat ovat tärkeitä.