videokäytössä

Videokäytössä on suomalainen termi, jolla viitataan videoiden käyttöön erilaisissa toimintaympäristöissä. Se kuvaa tilaa, jossa videomateriaalia hyödynnetään viestinnässä, opetuksessa, tiedonvälityksessä, viihteessä ja muissa arkipäiväisissä tai ammatillisissa konteksteissa. Termi voi viitata sekä itse käytäntöön että käytössä olevaan videomateriaalin kokonaisuuteen.

Etymologisesti videokäytössä koostuu sanoista video ja käytössä (in use), ja se heijastaa suomen kielen tapaa muodostaa kuvailevia ilmauksia yhdistelmillä alueen tai toiminnan tilasta. Käyttöyhteyksiä on monia, ja termiä voidaan käyttää sekä teknisen että sisällöllisen näkökulman yhteydessä.

Käyttöalueet kattavat muun muassa koulutus ja opetus (opetusvideot, demonstraatiot), media ja journalismi (videouutiset, reportaasit), markkinointi ja viestintä (tuotevideot, mainokset), sekä julkinen hallinto ja terveydenhuolto (ohjevideot, koulutusmateriaalit). Videon käytöllä voidaan parantaa ymmärrettävyyttä, sitoutumista ja saavutettavuutta, mutta siihen liittyy myös haasteita, kuten tekijänoikeudet, jakeluluvat, laatuvaatimukset ja tietosuoja.

Oikeudet ja lisensointi ovat keskeisiä tekijöitä videokäytössä. Käyttöoikeudet määrittelevät, miten videota saa esittää, kopioida, muokata tai jakaa sekä onko käyttö kaupallinen. Yleisimmät lisenssityypit sisältävät tekijänoikeusvapaan materiaalin, Creative Commons -lisenssit sekä organisaatioiden omat lisenssit. Teknisesti videokäyttöön liittyy formaattien (esim. MP4, MOV) sekä alustoiden (suorat striimit, YouTube, intranet) valinta, samalla kun sisällön saavutettavuutta parannetaan esimerkiksi tekstitysten ja kuvausäänien avulla.

Lisäksi videokäyttöön liittyy sisällönhallintaa ja laadunvarmistusta, kuten metatietojen hallinta, archivointi, versiostonhallinta sekä käyttöyhteisön ja kohderyhmän huomiointi.