videokonferensseja

Videokonferenssit ovat reaaliaikaisia etäkokouksia, joissa osallistujat voivat nähdä ja kuulla toisensa videon ja äänen välityksellä. Ne voivat sisältää lisäksi chat-viestit, näytön jakamisen sekä yhteisen dokumenttien käsittelyn.

Historian alkuvaiheissa vaadittiin kalliita laitteita ja kiinteä yhteys. 1990-luvulla ja 2000-luvulla kehitettiin standardit kuten H.323 ja SIP, ja internetin laajentuessa pilvipohjaiset ratkaisut yleistyivät. Nykyään selain- ja pilviratkaisut hyödyntävät WebRTC:tä, jolloin videokonferenssit ovat helpommin saatavilla ilman erillistä sovellusta.

Keskeisiä teknologioita ovat videokoodekit ja äänikoodekit sekä verkon hallintaan ja turvallisuuteen liittyvät ratkaisut. Tavallisesti käytettyjä protokollia ovat H.323, SIP ja WebRTC, ja videokuva voidaan koodata esimerkiksi H.264/AVC:llä tai VP8/VP9:llä.

Videokonferenssit ovat laajasti käytössä liiketoiminnassa, koulutuksessa, terveydenhuollossa ja julkisessa hallinnossa. Ne voivat vähentää matkustamista, säästää aikaa ja parantaa yhteistyötä. Haasteisiin kuuluvat tietoturva ja yksityisyys, riittävä kaistanleveys sekä yhteensopivuus eri laitteiden ja ohjelmistojen kanssa. Tulevaisuudessa ratkaisut todennäköisesti integroituvat aiempaa vahvemmin muihin työkaluihin sekä tarjoavat uusia ominaisuuksia, kuten automaattinen tekstitys ja reaaliaikainen käännös.