vesihöyrynpaineen

Vesihöyrynpaineen on veden höyryn osapaine, joka syntyy, kun neste ja sen höyry ovat tasapainossa tietyssä lämpötilassa. Se kuvaa sitä paineen osaa, jolla vesihöyry pyrii puristamaan ympärillä olevaa kaasua, kun ei ole muitakaan nesteitä liikassa. Vesihöyrynpaine on riippuvainen lämpötilasta: lämpötilan noustessa myös vesihöyrynpaine kasvaa.

Esimerkiksi vedelle inkohtaisten arvojen mukaan: 0 °C:ssa vesihöyrynpaine on noin 0,611 kPa, 20 °C:ssa noin 2,34 kPa, 25 °C:ssa noin 3,17 kPa ja 100 °C:ssa noin 101,3 kPa (1 atm). Näiden arvojen perusteella voidaan määritellä, milloin neste kiehuu: kiehuminen tapahtuu, kun ympäröivän kaasun kokonaispaine vastaa tai alittaa vesihöyrynpaineen kyseisellä lämpötilalla.

Vesihöyrynpaine on keskeinen käsite meteorologiassa ja ilmankosteuden mittauksessa. Kun ilman suhteellinen kosteus saavuttaa 100 %, ilman vesihöyrynpaine vastaa vesihöyryn kyllästyneitä arvoja kyseisellä lämpötilalla. Tämä vaikuttaa esimerkiksi tihkun, kasteen muodostumiseen sekä päivittäiseen sään ennustamiseen.

Määritelmä voidaan laajentaa sovelluksiin, joissa on veden lisäksi muita nesteitä tai epäpuhtauksia: liuosten vesihöyrynpaine on pienempi kuin puhtaan veden vastaava, mikä johtuu liuottavien aineiden vaikutuksesta aktiivisuuksiin (Raoultsin lain periaatteet). Vesihöyrynpaine on siten sekä termodynaaminen että käytännön mittauskohde monilla teollisuudenaloilla.