vesihuoltolainsäädännöissä

Vesihuoltolainsäädännössä tarkoitetaan säädöksiä ja lakeja, jotka ohjaavat vesihuollon toimintaa, vesivarojen hallintaa sekä jäteveden käsittelyä ja puhdistusta. Suomessa vesihuoltolainsäädäntö perustuu pääasiassa vesilakiin (86/2000) sekä sen täydentäviin asetuksiin ja ohjeisiin. Lainsäädännön tavoitteena on turvata vesivarojen kestävä käyttö, suojella vesistöjä saastumiselta sekä varmistaa riittävän laadukkaan juomaveden saatavuus.

Vesilain keskeisiä sisältöjä ovat vesistöjen suojelu, vesihuollon järjestäminen sekä jäteveden käsittelyvelvollisuudet. Laki velvoittaa vesihuoltolaitoksia huolehtimaan riittävän laadukkaan juomaveden toimituksesta ja jäteveden puhdistuksesta. Lisäksi se säätelee uusien vesihuoltolaitosten perustamista ja vanhojen laitosten modernisointia. Vesilain mukaisesti myös yksityiset vesihuoltolaitokset ja maatilat voivat joutua täyttämään tietyt puhdistusvelvoitteet riippuen vesistöjen herkkyydestä.

Vesihuoltolainsäädäntöä täydentävät muun muassa ympäristönsuojelulaki (86/2000) sekä vesistöjen tilan seurantaa koskevat säännökset. Lisäksi vesihuoltoon liittyvät asiat ohjataan paikallisilla vesihuoltosopimuksilla ja vesihuoltolautakunnilla, jotka vastaavat alueellisesta vesihuollon järjestämisestä. EU:n vesipolitiikka, kuten vesioikeusdirektiivi (2000/60/EC), vaikuttavat myös Suomen vesihuoltolainsäädäntöön, vaikuttamalla esimerkiksi vesistöjen kestävään käyttöön ja saastumisen ehkäisyyn.

Lainsäädännön noudattaminen on tärkeää vesistöjen terveydelle ja vesihuollon toimivuudelle. Viranomaiset, kuten ympäristöministeriö ja vesihuoltolaitokset, valvovat säädösten toteutumista ja voivat määrätä korjaus- tai puhdistustoimenpiteitä tarvittaessa.