vertailutilanteissa

Vertailutilanteissa tarkoitetaan kielen käyttötilanteita, joissa kahden tai useamman kohteen ominaisuuksia tai määrää punnitaan toisiaan vastaan. Termi kattaa sekä adjektiivien ja adverbien komparatiiviset ja superlatiiviset muodot että muut keinot, joilla vertailua osoitetaan. Vertailutilanteet ovat yleisiä erilaisissa kielellisissä rakenteissa ja ne voivat ilmaista eroa, arvoa, etua tai suorituskykyä.

Kielitieteessä vertailu jaetaan usein perusmuodon (positiivi), komparatiivin ja superlatiivin tuntemiseen. Komparatiivinen muoto viestii pienemmän tai suuremman eron kuin vertailtavien välillä (esimerkiksi korkea – korkeampi). Superlatiivi ilmaisee ylintä astetta tietyssä ryhmässä (esimerkiksi korkein). Vertailua voidaan ilmaista myös rinnakkaisrakenteisesti käyttämällä sanaa kuin sekä epäsuorasti kontekstin kautta arvioidessa tai luokittelemalla.

Suomen kielessä vertailua edustavat tyypillisesti -mpi- ja -in-päätteiset muodot, sekä adverbeissa usein erilliset vertailumuodot. Yleisimpiä rakenteita ovat esimerkiksi kuin-lauseet, joissa määritellään ero kahden kohteen välillä (esim. talo on korkeampi kuin naapuri), sekä superlatiiviset ilmaukset (esim. korkein talo kaupungissa). Adverbeissa vertailu voi ilmetä muodosta sekä erillisinä adverbeina että adjectivien komparatiivina.

Käyttöalueita ovat kieliopetuksen, käännöksen ja kielintutkimuksen lisäksi arkipäivän viestintä, kilpailutilanteiden kuvaus sekä tilastollinen tai vertailuun perustuva arviointi. Vertailutilanteita kannattaa tarkastella sekä sanaston että lauserakenteiden näkökulmasta, jotta tarkoiteviestintä olisi selkeää ja oikein muotoiltua.