superlatiiviset
Superlatiiviset, eli superlatiivit, ovat kieliopillisia muotoja, jotka ilmaisevat ominaisuuden ylimmän asteen. Niillä tarkoitetaan sitä, että jokin kohde täyttää ominaisuuden parhaiten tai suurimmin ryhmässä. Tavanomaisia käyttötarkoituksia ovat adjektiivien sekä joissakin tapauksissa adverbien vertaaminen, sekä predikatiivinen että attributtinen käyttö.
Suomessa suurin osa adjektiiveista saa superlatiivin lisäyksellä -in (tai -in-muotoon sovitettuna). Esimerkkejä: iso → isoin, uusi → uusin,
- Attribuuttisessa käytössä adjektiivi muuttuu superlatiiviksi ennen substantiivia: suurin talo, nopein auto.
- Predikatiivisessa käytössä: Tämä on suurin mittaamamme rakennus, Hän on nopein kilpailija.
- Absoluuttisen äärimmäisyyden painottamiseen voidaan käyttää kaik-tekijöitä, kuten kaikkiin mennä: kaikkein nopein, kaikkein paras.
- Suurin osa superlatiiveista taipuu lauseen mukaan (sukupuoli- ja sijamuodot sekä määrä).
- Kielessä esiintyy myös yleisiä epäsäännöllisiä superlatiiveja (esim. paras, pahin) sekä joitakin adjektiivien poikkeuksellisia muodostustapoja.
- Kaikkein-kellottelu (kaikkein paras, kaikkein nopein) vahvistaa absoluuttista määrää.
Lisätietoja: vertailu- eli komparatiivimuodot, sekä adjektiivien järjestys ja valinnaiset korostusilmaukset kurssin mukaan.