vertailtavuudessa

Vertailtavuudessa tarkoitetaan kielen ominaisuutta, jossa adjektiivit ja jotkin adverbit voivat ilmaista astetta tai suhdetta verrattuna toiseen kohteeseen. Suomen kielessä vertailtavuus ilmenee pääasiassa morfologisesti: adjektiivit saavat komparatiivi- ja superlatiivi-muodot, joiden avulla sanoja voidaan asettaa paremmuus- tai huonommuusasteikolle. Tämän lisäksi joissain tapauksissa voidaan käyttää periphrastisia keinoja ilmaisemaan astetta.

Komparatiivi ja superlatiivi ovat keskeisiä muotoja. Esimerkillisesti adjektiivista nopea: nopeampi (komparatiivi) ja nopein (superlatiivi). Sama pätee muihin yleisiin adjektiiveihin kuten iso -> isompi -> isoin. Epäsäännöllisiä muotoja löytyy esimerkiksi hyvä – parempi – paras sekä paha – pahempi – pahin. Suurta osaa adjektiiveista voidaan taivuttaa sekä määrän että laskusysteemin mukaan; sanan taivutus määrää lauseen rakenteen ja vertailun syntaksin.

Adverbit voivat saada samanlaisen asteikon, jos niihin liitetään adverbinen aste. Esimerkiksi adjektiivista muodostettu adverbi voi saada komparatiivisen merkinnän: nopeasti -> nopeammin; tarina voi sisältää vertailun kuin -sanan kieleen liittyvä merkintä, kuten “kuin”-tasolla.

Käyttö yhteydessä virkkeisiin huomioidaan vielä, että vertailtavuus ilmenee erityisesti ilmauksissa kuten “x on suurempi kuin y” tai “x on suurin mahdollinen”. Osa adjektiiveista ja adverbeista on asteettomia (ei helposti komparoitavia), jolloin vertailussa voi esiintyä rajoitteita tai periphrastisia vaihtoehtoja.

Vertailtavuus on keskeinen osa kuvailevaa ilmauksia, ja sen tunteminen auttaa ymmärtämään, miten suomen kieli rakentaa painotuksia ja eroja ilmaisun täsmällisyydessä.