verotuspolitiikat

Verotuspolitiikat ovat hallituksen suunnitelmia ja päätöksiä siitä, miten verot kerätään, miten veroeuroja käytetään ja miten verojärjestelmä vaikuttaa talouteen ja tulonjakoon. Niiden tavoitteena on rahoittaa julkiset palvelut, tukea talouskasvua sekä lisätä oikeudenmukaisuutta ja veronmaksajien vakaata kohtelua. Verotuspolitiikkaa ohjaavat usein epäkohtien ratkominen, taloudellinen tehokkuus, hallinnon yksinkertaisuus sekä kansainväliset velvoitteet ja talouskriisien hallinta.

Keskeisiä keinoja ovat verojen perusteiden määrittäminen (tulo-, kulutus-, omaisuus- ja pääomatuloverot), veroasteikot ja veroprosentit sekä erilaiset vähennykset, hyvitykset ja verohuojennukset. Veropohjan laajentaminen ja verokannustimet voivat ohjata käyttäytymistä ja investointeja. Ympäristöverot sekä digiverot ovat esimerkkejä nykyajan veropolitiikan työvälineistä.

Hallinnollisesti verotuspolitiikkaa toteuttavat valtion ja kuntien viranomaiset sekä veroviranomaiset, ja politiikan vaikutuksia arvioidaan verotulojen kehityksen, yritysten investointien ja työmarkkinoiden reaktion kautta. Kansainvälisesti verotuspolitiikka liittyy muun muassa BEPS-toimiin, kaksinkertaisen verotuksen ehkäisyyn, veroparatiisien torjuntaan sekä verotuksen tietojenvaihtoon ja EU-sääntelyyn.

Esimerkkinä voidaan mainita, että monissa maissa verotuspolitiikka yhdistää progressiivisen tuloverotuksen, arvonlisäveron sekä yritysverotuksen, ja käyttää veroetuuksia perhe- ja hyvinvointipolitiikan tukemiseen sekä talouden elvytykseen kilpailukyvyn parantamiseksi.