verkottumisesta

Verkottuminen tarkoittaa prosessia, jossa yksilöt, organisaatiot ja teknologiset järjestelmät muodostavat ja laajentavat toisiinsa kytkeytyneitä verkkoja. Se ilmenee sekä sosiaalisessa ja organisatorisessa kontekstissa että taloudellisessa ja teknisessä mielessä. Verkottuminen mahdollistaa tiedon, resurssien ja osaamisen jakamisen sekä uusien palveluiden ja innovaatioiden syntymisen.

Sosiaalisessa ja organisatorisessa verkottumisessa tavoitteena on rakentaa ammatillisia verkostoja, yhteistyökuvioita ja klustereita, jotka yhdistävät toimijoita yhteisiin projekteihin ja tavoitteisiin. Teknisessä mielessä verkottuminen tarkoittaa laitteiden ja järjestelmien yhteentoimivuutta sekä tiedon siirtämistä, kuten Internetin, verkkoteknologioiden ja esineiden internetin rakentamista.

Taloudellinen vaikutus näkyy ekosysteemien ja toimitusketjujen tiivistymisenä sekä avoimen lähdekoodin ja alustatalouden kasvuna. Digitalisaation kautta verkostot voivat parantaa tuottavuutta, nopeuttaa innovaatioita ja lisätä resilienssiä, mutta niihin liittyy myös haasteita, kuten tietoturva, yksityisyyden suoja, teknologinen riippuvuus ja digitaalinen kuilu.

Toimintatapojen ja rakenteiden kautta verkottuminen toteutuu muun muassa alustoiden, standardien, yhteisten projektien sekä tiedon ja osaamisen jakamisen kautta. Tapahtumat, tutkimus- ja kehitysyhteistyö sekä avoimet dataverkostot vahvistavat luottamusta ja mahdollistavat laajempia yhteistyökokonaisuuksia.

Esimerkkejä verkottumisesta ovat tutkimus- ja innovaatiokumppanuudet sekä toimittaja- ja asiakasketjujen verkostot, avointen lähdekoodin yhteisöt, avoimet dataverkostot sekä älykkäät kaupungit ja monimutkaiset toimitusketjut.

Historiaan kuuluu siirtymä digitaalisiin viestintäverkkoihin sekä organisaatioiden siirtyminen kohti yhteistyöpohjaisia toimintamalleja. Teoreettisesti verkottuminen liittyy verkostoteoriaan ja kompleksisiin järjestelmiin sekä sosiaaliseen pääomaan.