verkkoinfrastruktuureja

Verkkoinfrastruktuur tarkoittaa niitä teknisiä ja organisatorisia ratkaisuja, joiden avulla tiedon siirto ja digitaalisten palveluiden käyttöä mahdollistetaan. Se kattaa sekä fyysisen rakenteen että loogisen ohjauksen, ja sen tavoitteena on luotettava, turvallinen ja kustannustehokas verkko sekä sen palvelut. Verkkoinfrastruktuurin piiriin kuuluvat laitteistot kuten kaapelit, valokuituyhteydet, kytkimet, reitittimet sekä palvelimet ja datakeskukset, sekä niihin liittyvät ohjelmistot ja hallintaprosessit sekä langattomat että langalliset yhteydet.

Se koostuu useista kerroksista ja osa-alueista. Fyysinen kerros käsittää infrastruktuurin ja kaapelit, linkkitekniikat sekä yritysten sisäiset ja ulkoiset yhteydet. Loginen kerros kattaa osoitteistuksen, reitityksen, nimeämisen ja turvallisuuspainotteiset palvelut. Datakeskukset tarjoavat sähkö- ja jäähdytystoiminnot sekä tilat palvelimille ja verkkolaitteille. Arkkitehtuuri voi nojautua core-distribution-access-malliin tai mesh- ja tähdellisiin topologioihin.

Keskeisiä teknologioita ovat TCP/IP, Ethernet, valokaapelit ja DWDM sekä IPv6-osoitteistus. Langattomat ratkaisut kattavat Wi-Fi sekä 4G/5G-mobiiliverkkojen backhaulin. Hallinnassa käytetään standardeja kuten SNMP ja NETCONF, sekä ohjelmisto­määrityksen verkon (SDN) ja verkon virtualisoinnin (NFV) menetelmiä. Turvallisuus ja varautuminen korostuvat: redundanssi, varmuuskopiot, DDoS-suojaus ja katastrofivalmiudet.

Verkkoinfrastruktuureja kehitetään jatkuvasti vastaamaan kasvavaa datamäärää, viivevaatimuksia ja uusia palveluita kuten pilvi- ja reunapalveluita. Keskeisiä teemoja ovat skaalautuvuus, käytettävyys, hallittavuus sekä standardien noudattaminen ja toimijoiden monipuolisuus riskien hajauttamiseksi.