verityyppejä

Verityyppejä voi kutsua veren punasolujen pinnalla esiintyvien antigeenien sekä veriplasmassa olevien vasta-aineiden perusteella määritellyiksi veriryhmiksi. Suomessa ja muualla lääketieteessä verityypit määritellään yleensä ABO- ja Rh-järjestelmien mukaan.

ABO-järjestelmä koostuu neljästä päätyypistä: A, B, AB ja O. Jokaisessa tyypissä punasolujen pinnalla on A- ja/tai B-antigeenejä, ja plasman vasta-aineet reagoivat tyypin perusteella vastakkaisiin antigeeneihin. Esimerkiksi O-ryhmässä ei ole A- tai B-antigeenejä, mutta plasman anti-A- ja anti-B-vasta-aineet voivat reagoida A- tai B-antigeeneihin. AB-ryhmässä sekä A- että B-antigeenit ovat läsnä, eikä plasman vasta-aineita A-n eikä B-n vastaan ole. ABO-tyypin erot ja vasta-aineet vaikuttavat verensiirtoon merkittävästi, sillä yhteensopivuus ABO-järjestelmän mukaan on ensisijainen.

Rh-järjestelmä tunnistaa D-antigeenin. Henkilö voi olla Rh-positiivinen (D-antigeeni läsnä) tai Rh-negatiivinen (D-antigeeni puuttuu). Rh-tekijä on erityisen tärkeä raskauden aikana, koska Rh-negatiivisen äidin ja Rh-positiivisen sikiön yhteensopimattomuus voi aiheuttaa sikiön tai vastasyntyneen veriryhmän aiheuttamaa immuunireaktiota. Rh-immunisaation ehkäisyyn käytetään usein RhD-immunoglobuliinia.

Perintä on pääasiassa geenien IA, IB ja i sekä D-antigeenin läsnäolo/puuttuminen. On myös harvinaisia poikkeavuuksia, kuten Bombay-tyyppi, jossa H-antigeeni puuttuu.

Historiaan kuuluu Landsteinerin ABO-tyyppien löytö 1900-luvun alussa ja Rh-faktorin löytyminen 1940-luvulla. Verityypit ovat keskeinen osa verensiirtojen turvallisuutta, elinsiirtoja ja raskauden hallintaa.