verenhennyslääkkeitä

Verenhennyslääkkeet ovat lääkkeitä, jotka heikentävät veren hyytymiskykyä ja pienentävät verihyytymien muodostumista. Niitä käytetään sekä ehkäisyyn että hoitoon tilanteissa, joissa verihyytymien riski on kohonnut, kuten eteisvärinän aiheuttaman aivohalvauksen riskin pienentämiseksi sekä syvä laskimotukoksen ja keuhkoembolian ennaltaehkäisyyn. Lääkkeet voivat olla suun kautta otettavia tai pistettäviä, ja oikea valinta sekä annostus riippuvat potilaan tilasta ja vuotoriskistä.

Verenhennyslääkkeet jakaantuvat pääasiassa kahteen ryhmään: antikoagulantteihin ja antitromboottisiin aineisiin. Antikoagulantit, kuten varfariini (vitamin K -antagonisti) ja DOACs (dabigatraani, rivaroksabaani, apiksabaani, edoksabaani), estävät veren hyytymistä eri kohdin. Hepariinit ja niiden johdannaiset ovat yleisiä lyhyt- tai osastohoitoinen hoitovaihtoehto. Antitromboottiset aineet, kuten aspiriini ja klopidogreeli, estävät trombosyyttien toimintaa ja ovat hyödyllisiä sepelvaltimotautien sekä sydäninfarktin ehkäisyssä.

Indikaatioihin kuuluvat erityisesti eteisvärinän aiheuttaman aivohalvauksen riskin vähentäminen sekä syvä laskimotukoksen ja keuhkoembolian hoito ja ehkäisy. Varfariiniä käytetään edelleen joissakin tilanteissa, mutta DOACs ovat monissa tapauksissa ensisijaisia vaihtoehtoja, kun munuaistoiminta ja ruokavalio ovat hallinnassa. Raskauden aikana verenhennyslääkkeitä suunnitellaan huolellisesti sikiöriskien vuoksi.

Seuranta ja turvallisuus ovat tärkeitä. Warfarin-hoidossa tarvitaan säännöllisiä INR-tutkimuksia ja ruokavalion sekä muiden lääkkeiden yhteensovittamista. DOAC-lääkkeiden kohdalla seuraaminen on vähemmän tiivistä, mutta munuaisten toiminta vaikuttaa annostukseen. Verenvuotoriski on jokaisessa verenhennyslääkkeessä, ja oireita kuten pitkäkestoista vuotoa on syytä raportoida välittömästi. Vasta-aineita on käytettävissä, jos verenvuotoa esiintyy tai vaikutuksen kumoaminen on tarpeen.