vastustuskykyjen

Vastustuskykyjen käsite kuvaa kehon kykyä torjua patogeeneja, taudinaiheuttajia sekä muita vieraita aineita. Vastustuskyky voidaan jakaa kahteen pääosaan: synnynnäiseen vastustuskykyyn sekä adaptiiviseen vastustuskykyyn. Synnynnäinen vastustuskyky toimii nopeasti ja tarjoaa yleispuolustusta ilman aiempaa altistumista. Siihen kuuluvat fyysiset esteet kuten iho ja limakalvot, kemialliset puolustusmekanismit sekä soluvälitteiset toiminnot, kuten neutrofiilit, makrofagit ja dendriittisolut sekä luonnolliset tappajasolut. Komplementtijärjestelmä vahvistaa näitä mekanismeja.

Adaptiivinen vastustuskyky kehittyy ajan myötä ja perustuu B- ja T-lymfosyyttien toimintaan. B-solut tuottavat vasta-aineita, jotka tunnistavat patogeeneja ja neutraloivat ne. T-solut sekä tappavat infektoituneita soluja että ohjaavat B-solujen ja muiden solujen vastustuskykyä. Dendriittiset solut esittelevat antigeeneja ja käynnistävät muistin muodostumisen, jolloin tulevia infektioita vastaan voidaan reagoida nopeammin.

Immuunijärjestelmä koostuu myös elimistä kuten perna, imusolmukkeet, kateenkorva ja luuydin, joissa vastustuskyky kehittyy ja koulutetaan. Tekijät kuten ikä, ravitsemus, uni, liikunta ja stressi vaikuttavat vastustuskyvyn suuruuteen ja laadun. Rokotukset vahvistavat adaptiivista vastustuskykyä tarjoamalla muistivasteen ilman taudinaiheuttajan aiheuttamaa sairausriskiä.

Vastustuskykyihin liittyy sekä toiminnallisia tiloja, kuten immuunivajeet ja autoimmuunisairaudet, sekä allergioita ja yliherkkyysreaktioita, joiden mekanismeja tutkitaan jatkuvasti.