puolustusmekanismit
Puolustusmekanismit ovat psykologisia keinoja, joiden avulla yksilö torjuu, hallitsee tai säätelee ahdistusta, konflikteja ja muita epätoivottuja tunteita. Ne syntyvät pääosin tiedostamattomasti ja vaikuttavat sekä tunteisiin että käyttäytymiseen. Teorian juuret ovat Freudin piirissä, ja sitä on laajentanut Anna Freud sekä myöhemmin monet psykoterapiamuodot. Mekanismit voivat olla sopeuttavia (kypsiä) tai epäsopivia (vääristyneitä) riippuen tilanteesta ja käytön joustavuudesta. Yleisimmät esimerkit ovat kieltäminen, torjunta, projekointi, siirtäminen, rationalisointi, intellektualisointi, sublimaatio, huumori sekä regressio. Kieltäminen elää tiedostamattomassa todellisuudessa; torjunta vähentää ahdistusta. Projekointi siirtää omat epätoivotut tunteet toisille. Siirtäminen kohdistaa tunteet uuteen kohteeseen. Rationalisointi antaa ”hyväksyttävän” selityksen. Intellektualisointi käsittelee tunteita järkeilyn kautta. Sublimaatio kanavoi impulssit luovaan tai sosiaalisesti hyväksyttyyn toimintaan; huumori keventää jännitteitä. Regressio palauttaa varhaisempiin käyttäytymismalleihin stressaavissa tilanteissa. Käyttö on normaalia lapsuudessa ja aikuisuudessakin; liiallinen riippuvuus voi viitata psykologisiin haasteisiin. Terapiassa puolustusmekanismien tutkiminen auttaa ymmärtämään käyttäytymistä ja tukea sopeutumista.