vastausasteesta

Vastausasteesta on käsite, jota käytetään tutkimusmenetelmissä kuvaamaan, kuinka suuri osa kutsutuista osallistui ja antoi vastauksen kyselyyn, haastatteluun tai muuhun tutkimukseen. Vastausaste on keskeinen mittari tutkimuksen edustavuuden arvioinnissa, sillä korkea vastausprosentti ei itsessään takaa luotettavuutta, mutta matala vastaus voi lisätä epäedustavuutta, jos vastanneet ovat systemaattisesti erilaisia kuin ne, joita ei tavoitettu.

Vastausasteen laskemiseen on olemassa useita määritelmiä. Yleisin on osuus vastanneista kutsuttujen kokonaismäärästä: vastausprosentti = vastanneiden määrä / kutsuttujen määrä. Joissakin yhteyksissä otetaan mukaan vain kelvolliset vastaukset tai mukaan voidaan sisällyttää myös osittain täytetyt vastaukset. Kansainvälisesti käytetään erilaisia standardeja: esimerkiksi AAPORin määritelmiä, jotka kuvaavat useita raportoituja vastausasteita (RR1–RR4), ja eroavat siinä, mitä katsotaan mukaan otettavaksi.

Vastausasteeseen vaikuttavat tekijät kuten tutkimusmenetelmä (verkkokysely, paperikysely, puhelinhaastattelu), aihepiiri, tutkimuksen pituus, kohdeyleisön tavoitettavuus sekä kannustimet. Korkea vastausprosentti voi parantaa edustavuutta, mutta ei automaattisesti poista ei-vastaajien vaikutusta, koska vastaajat voivat erota ei-vastaajista. Siksi tuloksia usein korjataan painotuksilla tai muilla tilastollisilla menetelmillä, kuten post-stratifikaatiolla.

Parantamiskeinoja ovat selkeä ja lyhyt kysely, helppo osallistuminen, useat yhteydenottokerrat, kannustimet sekä informointi luottamuksellisuudesta. On tärkeää raportoida käytetyt laskentatavat sekä mahdolliset rajoitteet, jotta tulosten vertailukelpoisuus säilyy.