vasodilataattoreista

Vasodilataattoreista ovat farmakologisia aineita, jotka laajentavat verisuonia ja siten alentavat verenpaineen vastusta sekä parantavat verenkiertoa. Laajeneminen voi kohdistua valtimopuihin, laskimoihin tai molempiin riippuen lääkkeestä. Näiden lääkkeiden käyttöalueisiin kuuluvat verenpaineen hallinta, angina pectoriksen hoito ja joissain tapauksissa sydämen vajaatoiminnan sekä keuhkoverenpainetaudin hoito.

Vaikutusmekanismit vaihtelevat luokittain. Osa aineista on suoraan arteriolien diallaajat: ne laajentavat pääasiassa valtimoita; toiset nitraatit ovat pääosin laskimoventtiilejä ja vähentävät verenpalautumaa. RAAS-järjestelmää estävät lääkkeet kuten ACE-estäjät ja ARB:t laajentavat sekä valtimoita että laskimoita häiritsemällä angiotin II -vaikutusta. Kalciumkanavan salpaajat laajentavat valtimoita, ja alfa-1 estäjät voivat lisätä verisuonten dilataatiota. Lisäksi PDE5-estäjät sekä jotkut nitrovasodilataatit ovat käytössä tiettyjen tilojen, kuten keuhkoverenpainetaudin tai akuuttien verenpainetason nostojen, hoidossa.

Esimerkkejä vasodilataattoreista ovat glyseryylitrinitraatti ja isosorbididinitraatti (nitraatit), hydralatsiini ja minoksidiili (suorat arteriolien dilataattorit), ACE-estäjät ja ARB:t (esim. enalapriili, losartaani), kalsiumkanavanteiden salpaajat (amlodipiini, diltiazem), alfa-1-estäjät (doksasosiini) sekä PDE5-estäjät (sildenafil). Nitroprussidiä käytetään usein hypertensiivisissä hätätilanteissa.

Haittavaikutukset voivat olla verenpaineen liiallinen lasku, orthostaattinen huimaus, päänsärky, turvotus sekä sydämen sykkeen nopeutuminen. Lääkkeiden käyttöön liittyy myös mahdollisia yhteisvaikutuksia muiden verenpainelääkkeiden tai PDE5-estäjien kanssa, ja erityiskäytöissä annostus ja seuranta ovat tärkeitä.