varoitusvärityksen

Varoitusväritys eli aposematismi on biologinen puolustus, jossa eläin varoittaa saalistajaa sen haitallisuudesta tai epämiellyttävästä kokemuksesta. Viestielementteinä toimivat tavallisesti kirkkaat värit ja suuret kontrastit, kuten punainen, keltainen ja musta. Varoitusväritys voi olla synnynnäistä tai opittua, ja se esiintyy usein monikanavaisena, yhdistäen näkö- ja hajuaistin sekä joskus liikkeen.

Toimintaperiaate perustuu oppimiseen: saalistajat yhdistävät kirkkaan signaalin pahaan kokemukseen, kuten myrkyllisyyteen tai kivun syntyyn. Kun eläin kohtaa tällaisen yksilön, se todennäköisesti välttää sitä tulevaisuudessa. Signaali voi olla sekä synnynnäinen että opittu, ja se on usein monikanavainen, yhdistäen visuaalisen viestin lisäksi hajuaistin tai ääniä.

Esimerkkejä on paljon. Monarkkiperhonen (Danaus plexippus) on klassinen esimerkki: sen kirkkaan oranssit siivet ja mustat reunat varoittavat petoja maidonputkikasveissa esiintyvistä myrkyllisistä kardioglykoideista. Myrkkysammakot (Dendrobatidae) käyttävät kirkasta väritystä osoittaen korkean myrkkypitoisuuden. Myös pistiäisten ja mehiläisten keltavalkoinen varoitusväritys on yleinen.

Varoitusväritykseen liittyy jäljitelmiä: Batesin jäljitelmässä harmiton laji kopioi vaarallisen lajin värejä, kun taas Müllerian jäljitelyssä useat myrkylliset lajit jakavat saman varoitusvärin, jolloin signaali tehostuu.

Ekologinen ja evolutiivinen näkökulma: varoitusväritys vähentää saalistajien kohtaamisten kustannuksia ja voi vaikuttaa lajin menestykseen sekä sen levinneisyyteen eräissä elinympäristöissä.