varjostuslainsäädännöllä

Varjostuslainsäädäntö tarkoittaa sääntöjä ja oikeudellisia velvoitteita, jotka vaikuttavat yksilöiden oikeuksiin ja yritysten velvoitteisiin, mutta jotka syntyvät tai toteutuvat pääosin ilman parlamentaarista käsittelyä. Termi viittaa usein viranomaisten antamiin säädöksiin, ohjeisiin ja standardeihin, jotka ovat käytännössä sitovia, vaikka niitä ei ole vahvistettu lailla.

Muodoissaan varjostuslainsäädäntö voi ilmetä delegoituna lainsäädäntönä, hallinnon määräyksinä tai toimialakohtaisina standardeina, joita sovelletaan käytännössä kuin lailla. Näin sääntely voi reagoida nopeasti muutoksiin, mutta samalla se saattaa lisätä läpinäkyvyyden puutetta, oikeusvarmuuden epäselvyyttä sekä parlamentaarisen vastuun vähäisyyttä.

Keskustelua ohjaavat usein kysymykset siitä, miten varjostusta voidaan valvoa ja mitkä mekanismit huomioivat julkisen etuuden. Läpinäkyvyys, vaikutusarvioinnit sekä avoin kuuleminen ovat keskeisiä keinoja lisätä hyväksyttävyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Monet maat pyrkivät parantamaan varjostuslainsäädännön valvontaa esimerkiksi julkisilla kuulemisilla, säännöllisillä vaikutusarvioinneilla, aikarajoilla sekä parlamentaarisen seurannan vahvistamisella.

Varjostuslainsäädäntö on kiistanalainen käsite, jossa pyritään tasapainottamaan sääntelyn nopeus ja joustavuus sekä demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja tasapuolisen kohtelun vaatimukset.