valuuttainstrumentit

Valuuttainstrumentit ovat rahoitusvälineitä, joita käytetään valuuttakurssien vaihtelun hallintaan sekä riskien suojaukseen että mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Niillä voidaan hedge-ata yritysten tai sijoittajien valuuttapositioita sekä toteuttaa spekulointia kursseilla. Yleisimmät valuuttainstrumentit ovat spot-kaupat, forward-sopimukset, futures-sopimukset, valuuttavaihtoehdot (options) sekä valuuttaswapit.

Spot-kaupat tarkoittavat oikeaa (siistiä) osto- tai myyntiä nykyisessä markkinakurssissa, ja toimitus tapahtuu yleensä kahden pankkipäivän kuluessa. Forward-sopimukset ovat räätälöityjä sopimuksia tulevasta toimituksesta sekä sovitusta valuuttaparista ja hinnasta. Futures-sopimukset ovat standardoituja forwardeja, joita käydään kaupankäynnin välineinä pörsseissä; niissä on clearinghouse, marginaalivaatimukset ja päivittäinen markkinamuutosarviointi. Options eli optiot antavat oikeuden, mutta ei velvollisuutta, ostaa tai myydä valuuttaa tiettyyn hintaan tiettyyn päivään mennessä, ja niistä maksetaan preemio. Swapit ovat sopimuksia, joissa osapuolet vaihtavat maksuja tai pääomia eri valuutoissa tietyn ajanjakson aikana; valuuttaswapit ja cross-currency swapit ovat yleisiä rahoituksen ja taseen hallinnan välineitä. Non-deliverable forwards (NDF) ovat forward-tyyppisiä sopimuksia, joiden toimitus ei tapahdu fyysisesti, käytössä maissa, joissa valuutta on rajoitetusti vaihdettavissa.

Valuuttainstrumentit voivat olla over-the-counter (OTC) -kauppaa tai pörssissä noteerattuja tuotteita, ja niiden likviditeetti sekä riski riippuvat instrumentin tyypistä ja markkinaympäristöstä. Keskeisiä näkökohtia ovat käänteisen riskin hallinta, luottoriskien arviointi sekä mahdolliset margin- ja clearingvaatimukset. Instrumenttien valinta perustuu kurssivaaran luonteeseen, likviditeettiin, hallittavaan valuuttapariin sekä sovellettaviin sääntöihin ja kustannuksiin.