valtaasetelma

Valta-asetelma on poliittisessa, organisatorisessa tai sosiaalisessa kontekstissa käytetty termi, jolla kuvataan vallan ja vaikutusvallan jakautumista eri toimijoiden välillä. Se kertoo, kuka voi vaikuttaa päätöksiin, miten resursseja kohdennetaan ja millaisia suhteita sekä riippuvuuksia toimijoiden välille muodostuu. Valta-asetelmaa voidaan tarkastella sekä institutionaalisena rakenteena että vuorovaikutuksellisena dynamiikkana.

Sovelluskohteita ovat valtiolliset ja hallinnolliset järjestelmät, kuten hallitus, eduskunta ja presidentinviran roolit, sekä yritysmaailman hallinto ja omistussuhteet. Sillä voidaan kuvata myös laajemmin yhteiskunnallisia ryhmittymiä, eturyhmiä ja kansainvälisiä suhteita, kuten liittoutumia ja EU-instituutioiden valtasuhteita. Valta-asetelma ilmenee sekä muodollisina oikeuksina (lainsäädäntö-, hallinto- ja budjettivallan jakauma) että moraalisina ja viestinnällisinä voimasuhteina.

Komponentteja arvioitaessa keskeisiä ovat toimijat (puolueet, viranomaiset, johtajat), käytettävissä olevat resurssit (mandaatit, legitimiteetti, tieto, taloudelliset voimavarat) sekä mekanismit, joilla valtaa koordinoidaan ja sallitaan (koalitiot, veto-oikeudet, perustuslait, normatiiviset käytännöt). Käsite kattaa sekä keskitetyn että hajautetun, muodollisen että epävirallisen vallan, sekä vertikaalisen että horisontaalisen vaikutusvallan.

Valta-asetelman muutokset voivat syntyä vaaleista, lainsäädännöstä, kriiseistä tai taloudellisista tekijöistä. Sitä analysoidaan yleisesti politiikantutkimuksessa, organisaatio­teoriassa ja sosiaalitieteissä, ja sen tarkoituksena on ymmärtää, miten päätökset muodostuvat ja miten ne heijastavat riippuvuussuhteita sekä intressien järjestäytymistä.