valokuvausta

Valokuvaus on visuaalisen viestin tallentamisen prosessi, jossa valo muodostaa kuvan. Kuva voidaan tallentaa digitaalisesti sensorille tai filmille, ja lopullinen kuva voi ilmentää todellista tilaa, dokumentaatiota tai taiteellista tulkintaa. Valokuvauksen kohteena voivat olla ihmiset, maisemat, esineet sekä tapahtumat. Lisäksi valokuvauksesta käytetään puhuttaessa sekä teknisestä menetelmästä että laajemmasta osa-alueesta, joka kattaa kuvien suunnittelun, ottamisen ja jälkikäsittelyn.

Keskeiset tekniset periaatteet ja välineet liittyvät valotuksen hallintaan. Valotus muodostuu aukosta, suljinajasta ja herkkyydestä (ISO) sekä valon määrästä ja laadusta. Aukko vaikuttaa syväterävyteen ja valon määrään; suljin aika määrittää, kuinka pitkä hetki kennolle tai filmille altistetaan; ISO kertoo sensorin herkkyydestä. Kameran kantama metering- ja valistus, sekä valon suunta ja laatu, vaikuttavat lopulliseen tulokseen. Tekniikasta huolimatta kuvaaja voi huomioida sommittelun, väriyhteyden sekä tarinankerronnan. Digitaaliset kamerapohjat voivat tallentaa kuvaa RAW-muodossa, jolloin jälkikäsittelyssä on suurempi dynamiikka ja kontrolli.

Valokuvauksen laaja kenttä kattaa muun muassa maisema-, muotokuva-, dokumentaarinen-, reportaasikuvaus ja makro- sekä urheilukuvauksen. Välineistöön kuuluvat kamerat ja objektiivit sekä valaistusvarusteet. Historiallisesti valokuvaus kehittyi 1800-luvulla ja on sittemmin kokenut digitaalisen vallankumouksen, joka on muokannut kuvaamisen toimitusprosesseja, tallennusta ja arhivointia. Nykyisin valokuvaus nähdään sekä teknisenä taiteena että viestinnän työkaluna, jolla voidaan tallentaa, tulkita ja jakaa kokemuksia.