dokumentaarinen

Dokumentaarinen isäkäsite kuvaa rakentavaa lähestymistapaa, jossa teokset pyrkivät dokumentoimaan todellisuutta ja esittämään yleisölle faktoihin perustuvaa tietoa. Sanaa käytetään sekä elokuvien ja televisio-ohjelmien että valokuvataiteen ja journalismin yhteydessä. Etymologisesti se muodostuu sanasta dokumentti ja suomalaisesta -aarinen-loppuliitteestä; lainasana sekä ruotsin että englannin vaikutuksesta.

Toteutuksessa dokumentaarisuus perustuu todisteisiin, havaintoihin ja aineistoon. Keskeisiä keinoja ovat paikan päällä kuvaaminen, haastattelut, arkistomateriaalin hyödyntäminen sekä tilastollisten tai visuaalisten aineistojen esittäminen. Tavoitteena on tarjota mahdollisimman todenmukainen kuva todellisuudesta, mutta tulkinnat voivat väistämättä heijastaa tekijöiden näkökulmia.

Sovellusalueet ovat laajat: dokumentaarinen elokuva, televisiosarja, uutistyö sekä dokumentaarinen valokuvataide ja dokumentaarinen podcast. Eroa fiktiivisestä tarinankerronnasta voidaan hakea siinä, että dokumentaarinen rakentaa kertomuksensa faktoihin ja havaintoihin, ei näyteltyyn fiktiiviseen todistukseen. Silti dokumentaarisuudessa voi esiintyä käsikirjoitusta, narratiivista rakennetta ja valintojen kautta rakennettua subjektiivista näkökulmaa, mikä herättää keskustelua objektiivisuuden rajasta.