vallihaudoista

Vallihaudat, tunnettu myös nimellä vallihauta tai juoksuhauta, ovat sotilasrakennelmia, jotka muodostuvat pitkistä, kapeista ja usein mutkittelevista kaivannoista. Niiden ensisijainen käyttötarkoitus on tarjota suojaa sotilaille ja mahdollistaa liikkuvuus taistelukentällä vihollisen tulitukselta. Vallihaudat ovat olleet keskeisessä roolissa sodankäynnissä erityisesti ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin ne levisivät laajalti länsirintamalla.

Rakennelmina vallihaudat ovat yleensä syvempiä kuin maaston luonnolliset kourut ja ne kaivetaan käsin tai koneellisesti. Niiden seinämät vahvistetaan usein maalla, puulla tai muilla materiaaleilla iskunkestävyyden parantamiseksi. Vallihaudat voivat olla yksinkertaisia kaivantoja tai osa monimutkaisempia puolustuslinjoja, joihin kuuluu myös suojahuoneita, konekivääripesäkkeitä ja yhteyksiä muihin asemiin.

Vallihaudan käyttö tarjosi sotilaille suojaa niin tykistö- kuin kiväärituleltakin, mutta se ei ollut riskitöntä. Elinolosuhteet vallihaudoissa olivat usein ankarat, ja ne olivat alttiita tulville, mutaisille olosuhteille ja sairauksille. Ne mahdollistivat kuitenkin joukkojen liikkuvuuden etulinjan ja tukialueiden välillä, minkä lisäksi niitä käytettiin piiloutumiseen ja yllätyshyökkäysten toteuttamiseen. Modernissa sodankäynnissä vallihaudat ovat edelleen käytössä, vaikkakin usein yhdistettynä muihin puolustusrakennelmiin ja teknologiaan.