valikoitumisvaara

Valikoitumisvaara on tilastollinen ja tutkimuksellinen käsite, joka kuvaa systemaattista virhettä, kun otos tai vastaajat eivät ole sattumanvaraisia tai eivät edusta tutkittavaa joukkoa. Tällaisten poikkeamien vuoksi tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset voivat olla harhaanjohtavia tai yleistettävyydeltään rajoittuneita.

Valikoitumisvaara voi ilmetä monin tavoin. Itsevalinnan seurauksena tutkimukseen osallistujat voivat poiketa väestöstä olennaisesti, vastausprosentti voi olla alhainen tai riippuvainen tutkimuksen altisteista ja tuloksista, sekä menetelmien tai seurannan aikana tapahtuvat häviöt voivat kaventaa otosta. Mittausvirheet tai -vaikutukset voivat liittyä sekä altistukseen että tulokseen, mikä lisää systemaattista harhaa.

Sovellusalueet ovat laajat. Epidemiologiassa ja kliinisessä tutkimuksessa valikoitumisvaara voi johtaa yli- tai aliarvioihin riskisuhteista tai hoitovastauksista. Kyselytutkimuksissa vapaaehtoisten kiinnostus tutkimusta kohtaan voi aiheuttaa ei-edustavan residenssin; ekologisissa ja geneettisissä tutkimuksissa väestön rakenteen (stratifikaatio) kertymä voi vääristää yhteyksiä.

Vähentäminen ja hallinta perustuvat huolelliseen otantastrategiaan ja läpinäkyvään raportointiin. Hyviä käytäntöjä ovat satunnais- tai stratified otanta, klusteroitua otantaa, vastauksien ja häviämisen vaikutusten huomioon ottaminen painotuksin ja sensitiivisyysanalyysien tekeminen. Ennen tutkimusta tehty suunnitelma sekä tulosten kriittinen tulkinta auttavat minimoimaan valikoitumisvaaran vaikutukset ja parantamaan tutkimuksen luotettavuutta.