vakuuttavuuteen

Vakuuttavuus tarkoittaa väitteen, teorian tai lähteen uskottavuutta ja kykyä vakuuttaa vastaanottaja. Se syntyy, kun esitetty väite on hyvin perusteltu, todennettavissa ja johdonmukaisesti esitetty.

Vakuuttavuuden keskeisiä komponentteja ovat vahvat ja relevantit todisteet; looginen päättely; menetelmällinen läpinäkyvyys ja toistettavuus; lähteiden luotettavuus sekä mahdollisten harhojen ja rajoitteiden huomioon ottaminen. Lisäksi vakuuttavuutta arvioidaan kontekstissa, jossa väite esitetään ja missä tarkoituksessa sitä käytetään.

Käyttöalueita ovat muun muassa tutkimusmenetelmien validiteetin ja sisäisen vakuuttavuuden arviointi, journalistinen arviointi, oikeudellinen ja poliittinen keskustelu sekä tekninen raportointi. Vakuuttavuuden kriteerejä sovelletaan usein lähteiden kriittiseen tarkasteluun, datan laatuun sekä argumenttien johdonmukaisuuteen.

Arvioinnissa käytetään erilaisia työkaluja ja menettelyjä, kuten kriittistä lukutapaa, systemaattisia katsauksia, lähdekritiikkiä sekä herkkyys- ja robustisuustestejä. Tavoitteena on määrittää, kuinka hyvin todisteet tukevat johtopäätöksiä ja millainen epävarmuus niihin liittyy.

On tärkeää huomioida, että korkea vakuuttavuus ei takaa totuutta; se kuvastaa todennäköisyyttä ja laadullista vahvuutta, ei varmuutta. Uusien todisteiden myötä vakuuttavuus voi muuttua. Huomioitavaa on myös, että sanan muoto vakuuttavuuteen on suomen kielen illatiivin muoto, jolla viitataan vakuuttavuuden ilmiöön esimerkiksi lauseessa "tutkimuksen vakuuttavuuteen."