vakuudetasoja

Vakuudetasot ovat rahoitusalan mittareita, jotka kuvaavat vakuudena toimivan omaisuuden arvon ja lainan määrän välistä suhdetta. Käytännössä vakuudetaso kertoo, kuinka suurella vakuudella lainan kattaminen on. Yleisin laskentamenetelmä on vakuuden arvo jaettuna lainan määrällä ja kerrottuna sadalla: vakuusprosentti. Eri vakuustyypit voivat kuitenkin käyttää erilaisia arvonmäärityksiä sekä haircutiksi kutsuttuja arvon alennuksia, jotka pienentävät vakuuden arvoa riskinarvioinnissa.

Vakuudetason tarkoituksena on pienentää luottoriskiä ja turvata lainojen takaisinmaksu. Mikäli vakuudetaso on korkea, luotonantajalla on suurempi mahdollisuus kattaa lainan mahdolliset tappiot vakuudella. Lainanantajilla on usein minimi- tai ylläpitovaatimuksia vakuudetason suhteen; jos taso laskee, voi tulla lisävaatimuksia, kuten lisävakuuksia tai margin-call, jossa lainanottaja joutuu täydentämään vakuuksia tai lyhentämään lainaa.

Vakuudet voivat koostua kiinteistöistä, arvopapereista, käteisvaroista tai muista varoista. Vakuuden likviditeetti sekä markkinariskit vaikuttavat siihen, miten hyvin vakuus kykenee kattamaan lainan. Epälikvidit tai volatiilit vakuudet voivat saada suuremman haircuts-arvon ja siten pienentää vakuudetason käytännöllistä arvoa. Lisäksi vakuuksien realisointi voi kohdata oikeudellisia ja käytännön rajoituksia.

Vakuudetasoilla on rooli sekä yksittäisten luottojen riskienhallinnassa että pankkien pääomavaatimuksissa. Kansainvälisissä standardeissa, kuten Basel-viitekehikoissa, vakuuksien käyttö riskin vähentäjänä voi vaikuttaa pääomatarpeisiin ja luottoluokitukseen.