vaikuttavuusraportointi

Vaikuttavuusraportointi on prosessi, jossa organisaatio havainnoi, mittaa ja raportoi toimintaansa liittyviä vaikutuksia. Se eroaa pelkästä tuotosten tai toimintojen kuvaamisesta keskittymällä tuloksiin, kuten ihmisten hyvinvointiin, ympäristövaikutuksiin ja taloudelliseen arvoon. Vaikuttavuusraportointi voidaan toteuttaa sekä julkisen sektorin, yritysten, voittoa tavoittelemattomien järjestöjen että tutkimus- ja kehittämishankkeiden yhteydessä.

Raportoinnilla pyritään osoittamaan ja selkeyttämään, mitä tapahtuu, kenelle, millä aikajänteellä ja millä tavalla vaikutukset syntyvät. Siihen kuuluu usein määritellyt tavoitteet, vaikuttavuusindikaattorit, tiedonkeruumenetelmät sekä analyysi siitä, miltä osin tulokset johtuivat organisaation toimenpiteistä. Vaikuttavuusraportointi voi kattaa sekä suorat että epäsuorat vaikutukset ja käsittelee myös kontekstuaalisia tekijöitä sekä epävarmuutta.

Useilla aloilla vaikuttavuusraportointi nojaa ulkoisiin viitekehyksiin ja standardeihin. Yleisiä viitepuitteita ovat esimerkiksi logiikkamallit tai muutoksen teoria, sekä kansainväliset tai toimialakohtaiset raportointi-, vastuullisuus- tai tulosmittausstandardit (kuten GRI, SASB, OECD-viitekehykset tai IRIS+-järjestelmä). Suomessa vaikuttavuusraportointia käytetään julkisen rahoituksen, sijoittajien vaatimusten ja sisäisen laadunvarmistuksen yhteydessä.

Haasteina ovat eri vaikutusten todentaminen, attributio- ja kontribuutiokysymykset, datan laatu ja saatavuus sekä resurssien tarve. Tiedon läpinäkyvyys ja sidosryhmien mukaan ottaminen ovat yleisiä tavoitteita, jotka parantavat raportin uskottavuutta ja organisointien oppimista.