vaiheistumisesta

Vaiheistuminen on ilmiö, jossa järjestelmä kehittyy tai jakautuu useampaan erilliseen vaiheeseen. Sana muodostuu sanoista vaih e ja -istuminen, ja se kuvaa sekä ajallista kehitystä että rakenteellista eriytymistä. Vaiheistuminen voi tarkoittaa sekä ilmiön kehittymistä kohti erillisiä tiloja että ominaisuuksien jakautumista eri vaiheisiin.

Käytännön konteksteja on monia. Fysiikassa ja materiaalitieteissä termi viittaa usein faasien eriytymiseen: homogeeninen aine voi muuttua kahdeksi tai useammaksi erilaiseksi faasiksi, kun olosuhteet kuten lämpötila, paine tai koostumus ylittävät kynnin. Tällöin järjestelmän ominaisuudet, kuten koostumus, tiheys tai rakenne, voivat muuttua merkittävästi. Laajemmin voidaan puhua myös vaiheistuneesta kehityksestä, jossa ilmiö etenee seuraavina staseina tai tiloina, eikä muutos ole täysin jatkuva.

Tutkimuksessa vaiheistumista seurataan ja mallinnetaan erilaisin menetelmin. Käytettyjä keinoja ovat esimerkiksi visuaaliset havainnointitutkimukset ja mikroskopia, spektroskopian tai diffraktiomenetelmien avulla saadut tiedot faasien eriytymisestä. Lisäksi termillä viitataan usein järjestelmän tilaeroihin ja siirtymien keston sekä kynnysten tunnistamiseen.

Vaiheistuminen on yleistermi, joka kattaa sekä luonnontieteiden että arkisemmankin ajattelun kontekstit, joissa kehitys tapahtuu väistämättä useammassa kuin yhdessä vaiheessa. Sen tarkka merkitys riippuu tieteenalasta ja ilmiöstä, jota tarkastellaan.