värisokeustilat

Värisokeustilat (värisokeus) ovat näön tiloja, joissa värihavainto on poikkeavaa. Yleisimpiä ovat synnynnäiset, perinnölliset puutteet, mutta ne voivat olla myös hankittuja sairauksien, vammojen tai lääkityksen seurauksia. Synnynnäiset tilat johtuvat tappisolujen värialueiden rakenteen tai neuronien viasta.

Värisokeustiloja voidaan luokitella kolmeen pääryhmään: monokromaattisuus, dikromaattisuus ja anomalokromaattisuus. Monokromaattisuus tarkoittaa käytännössä harmaiden sävyjen näkemistä suurimman osan ajasta. Dikromaatiat tarkoittavat kahden värin näkökyvyn puutetta tai poikkeavaa toimintaa; yleisimmät ovat protanopia (punavärin näön heikentymä) sekä deuteranopia (vihreän näön heikentymä) ja tritanopia (sinisen näön heikentyminen). Anomalokromaatiat puolestaan tarkoittavat värihavaintoon liittyviä poikkeamia, kuten protanomalía, deuteranomalía ja tritanomalía.

Diagnoosiin käytetään väriportaus-testejä, kuten Ishiharan testiä, sekä tarkempia instrumentteja kuten anomaloskooppia. Synnynnäiset tilat ovat elinikäisiä; hankitut tilat voivat liittyä sairauksiin tai lääkitykseen.

Värisokeus ei useinkaan parane; arjessa voidaan hyödyntää kontrasteja, kirjainkoodauksia ja kuvioita värien lisäksi. Digitaaliset sovellukset ja käyttöliittymäsuunnittelu suosivat myös vaihtoehtoisia kuvioita tai tekstejä väreille. WCAG-ohjeet korostavat, ettei tärkeää tietoa pidä perustaa pelkästään väreille.

Prevalenssi: punavihervärisokeus on yleisintä; noin 8 prosentilla miehistä ja 0,5 prosentilla naisista. Tritanopia on harvinainen.