uunpääte

Uunpääte on termi suomen kielen morfologiassa, jolla viitataan illatiivin pääteakatemiin eli illatiivin loppupäätteisiin. Illatiivin pääte muodostaa liikkeen tai suunnan kohti jotakin ja kuuluu suomen sijamuotoihin. Uunpääte käsittelee monien illatiivin muotojen yhteisiä piirteitä ja sitä käytetään kuvaamaan pääteperhettä, jonka muodostavat erilaiset -oon/-öön, -iin/-iin, -uun/-uun ja vastaavat muunnokset.

Käytännössä uunpääte ilmenee useissa illatiivin allomorfismina muodoissa. Tavallisimpia muotoja ovat esimerkiksi taloon (talo + -on), kotiin (koti + -in), pöytään (pöytä + -ään), kouluun (koulu + -uun) sekä kaupungin illatiivissa kaupungiin (kaupunki + -in). Eri sanojen loppuvokaalit ja konsonanttiyhteys vaikuttavat siihen, mikä illatiivin muoto valitaan; kirjoitetut muodot heijastavat vakiintuneita vokaaliharmoniaa ja fonologista sopeutumista.

Käyttö ja variaatio: Illatiivin päätevaihtoehdot voivat esiintyä sekä yksittäisinä muotoina että osana laajempaa pääteperhettä, ja joissakin puhuttavissa tai alueellisissa variaatioissa muotoihin saattaa tulla lisämuutoksia. Standardissa suomen kielessä illatiivin yleisimmät muodot ovat yleisesti opittuja ja käytettyjä, mutta puhekielessä äänteelliset muunnokset voivat poiketa kirjallisesta normista.

Aiheeseen liittyvät termit: illatiivi, sijamuodot, Suomen kielen morfologia, vokaaliharmonia.

Lisätietoja löytyy yleisistä lähteistä Suomen kieliopista ja morfologian sanastoista.