uskonnonopetusta

Uskonnonopetusta tarkoittaa uskontoihin, maailmankatsomuksiin ja arvoihin liittyvän tiedon ja ymmärryksen antamista osana koulun opetusta. Suomessa perusopetuksessa sen tavoitteena on lisätä oppilaiden kulttuurista lukutaitoa, kriittistä ajattelua sekä suvaitsevaisuutta siten, että erilaiset uskonnolliset ja sekulaariin maailmankuvaan liittyvät näkökulmat voidaan tuntea ja tarkastella rakentavasti. Oppiaine painottaa sekä monien uskontojen että nyky-yhteiskunnan arvojen ja oikeuksien ymmärtämistä sekä oppilaiden omaa identiteetin ja arvojen pohdintaa.

Sisältö ja lähestymistavat vaihtelevat oppiaineen ja opetussuunnitelman mukaan, mutta yleisiä teemoja ovat erilaisten uskontojen keskeiset opit, rituaalit ja historiallinen kehitys, sekä globalisaatio ja monikulttuurisuus. Opetus kannustaa vuorovaikutukseen, empatiaan ja kriittiseen keskusteluun erilaisista uskomuksista ja maailmankatsomuksista. Keskeisiä oppimismenetelmiä ovat keskustelut, vertaileva tarkastelu, aihekokonaisuudet sekä käytännön esimerkit, jotka auttavat ymmärtämään uskontoja osana ihmisten elämää.

Järjestäminen ja valinta ovat olleet keskeisiä piirteitä: oppilaat voivat valita uskonnonopetuksen tai elämänkatsomustiedon (EMK) -oppiaineen, joka tarjoaa eettisen ja maailmankatsomuksellisen opetuksen vaihtoehtona uskonnolliselle opetukselle. Valtakunnallinen lainsäädäntö ja opetussuunnitelmat määrittelevät tämän valinnan toteuttamisen sekä opettajien pätevyysvaatimukset. Uskonnonopetusta ja EMK:ta tarjotaan yleensä kunnallisissa kouluissa osana perusopetusta, ja tavoitteena on kunnioittaa perheiden uskontokanta- ja vakaumusta sekä edistää osallisuutta sekä tiedollista ja moraalista sivistystä.