ultraäänikommunikaation

Ultraäänikommunikaatio viittaa ääniaaltojen käyttöön kommunikointiin taajuuksilla, jotka ovat ihmisen kuuloalueen yläpuolella, tyypillisesti yli 20 kilohertsin. Vaikka ihmiset eivät voi kuulla näitä taajuuksia, monet eläimet, kuten lepakot, delfiinit ja jyrsijät, käyttävät niitä aktiivisesti eri tarkoituksiin.

Eläinkunnassa ultraäänikommunikaatio palvelee monia tehtäviä. Lepakoilla se on ensisijaisen tärkeää kaikuluotauksessa, jolla ne navigoivat ja löytävät saalista pimeässä. Delfiinit käyttävät ultraääntä paitsi kaikuluotaukseen myös sosiaaliseen vuorovaikutukseen, kuten yhteydenpitoon ja ryhmän koordinointiin. Jotkut hyönteiset ja pienet nisäkkäät puolestaan tuottavat ultraääntä varoitusmerkkeinä tai pyrkiessään välttämään saalistajia.

Teknologian kehittyessä ultraäänikommunikaatiota on alettu hyödyntää myös ihmisten tekniikassa. Sitä käytetään esimerkiksi vedenalaisessa navigoinnissa ja kommunikoinnissa, teollisuuden tarkastuksissa sekä turvajärjestelmissä. Jotkut sovellukset pyrkivät myös käyttämään ultraääntä ihmisten väliseen tiedonsiirtoon lyhyillä etäisyyksillä, usein huomaamattomasti ja häiritsemättä perinteistä kuuloaluetta. Vaikka ihmiskorva ei pysty aistimaan näitä ääniä, niiden kyky kuljettaa tietoa tekee ultraäänikommunikaatiosta monipuolisen ilmiön niin luonnossa kuin teknologiassakin.