ulkokorvatulehduksen

Ulkokorvatulehdus eli otitis externa on ulkokorvan kuulokanavan tulehdus. Se on tavallinen erityisesti uinnin jälkeen, kun korvakäytävän iho on vaurioitunut tai kosteudessa viihtynyt. Useimmat tapaukset ovat lieviä ja paranevat hyvällä paikallisella hoidolla.

Syy on yleensä bakteeri- tai sieni-infektio. Yleisimmät bakteeriyritykset ovat Pseudomonas aeruginosa ja Staphylococcus aureus; sieni-infektiot ovat harvinaisempia mutta voivat esiintyä kosteissa olosuhteissa. Riskitekijöitä ovat veden pitkäaikainen jääminen korvaan, korvakäytävän ihohaavat tai ihosairaudet, atooppinen iho, diabetes ja immuunipuutos.

Oireisiin kuuluvat korvan kipu, kutina, korvasta erittyvä vuoto, turvotus korvakäytävässä sekä kuulon heikkeneminen. Joissakin tapauksissa voi esiintyä paineen tunnetta, kipu voimistuu kosketuksessa, ja joskus kuume.

Diagnoosi perustuu lääkärin tutkimukseen: otoskoopin avulla nähdään korvakäytävän tulehdus, turvotus ja mahdollinen erite. Tärykalvo on usein ehjä. Erotus muihin korvaongelmiin tehdään kliinisen arvion perusteella; harvoin tarvitaan lisätutkimuksia, kuten bakteeri- tai sienenäytteen tutkimista.

Hoito on ensisijaisesti paikallinen: korvaan tiputettavat antibiootti- tai antibioottipohjaiset kortikosteroottipat (esimerkiksi fluoroquinolonit) sekä asianmukainen kuivatus. Hoitoa annetaan yleensä 7–14 päivään. Sieni-infektioissa käytetään sopivia antifungaalitippuja. Harvoin tarvitaan suun kautta annettavia antibiootteja, ja vain, jos tulehdus leviää periäriin tai on komplikaatioita; diabeetikoilla sekä immuunipuutteisilla tilanteet voivat vaatia tarkempaa seurantaa, mahdollisesti sairaalahoitoa.

Ennuste on yleensä hyvä; oireet hallintaan paranevat useimmiten muutamassa viikossa. Ehkäisy: pidä korvat kuivina uimisen jälkeen, vältä korvakäytävän traumoja ja ärsyttäviä aineita, hoida ihosairauksia ja käytä suojia uintiessa.