täyspresidentiaalisen

Täyspresidentiaalinen järjestelmä on hallitusjärjestelmä, jossa presidentti toimii sekä valtionpäämiehenä että hallituksen johtajana. Presidentti valitaan yleensä erillään parlamentista ja hänen mandanttinsa ei riipu eduskunnan luottamuksesta. Tämän seurauksena toimeenpano ja lainsäädäntö ovat usein selvästi eriytyneitä ja presidentillä on keskeinen vastuu sekä ulkopolitiikasta että sisäisestä hallinnosta.

Keskeiset piirteet ovat presidentin itsenäinen vaali, ministerien nimitys ja johtaminen sekä yleinen presidentin ylivoimainen rooli toimeenpanossa. Usein presidentillä on valiuttava ja erottamistekijöitä, kuten veto-oikeus lainsäädäntöön sekä mahdollisuus nimittää ja purkaa ministereitä. Lainsäädäntöprosessi ja parlamentaarinen valvonta voivat kuitenkin rajoittaa tai tasapainottaa toimeenpanoa perustuslaillisesti.

Tällainen järjestelmä tarjoaa selkeän vastuukokonaisuuden: kansalaiset voivat katsoa presidentin suuntaan johtajuuden ja päätöksenteon vastuunkantoon. Toisaalta vakauden ja hallinnon toimivuuden kannalta haasteita voivat aiheuttaa konfliktiloukut, kuten poliittinen jännite presidentin ja eduskunnan välillä tai kyvyttömyys saavuttaa yhteisymmärrystä lainsäädännöstä. Hyvin toimivassa järjestelmässä näitä ristiriitoja hallitaan perustuslailla sekä riippumattomilla instituutioilla.

Täyspresidentiaalinen malli on yleinen monissa maissa ympäri maailmaa, ja sitä vastaan vertailtuna semi-presidentialismin tai parlamentaarisen järjestelmän kanssa korostuvat erikokoiset eriyttämisen ja vastuukysymykset. Esimerkkejä täyspresidentiaalisen järjestelmän maista ovat Yhdysvallat, Meksiko, Brasilia, Filippiinit, Indonesia, Nigeria sekä Chile.