täydennysmuoto

Täydennysmuoto on kielitieteellinen termi, jolla viitataan suomen kielessä ei-finiteihin (ei-päämuotoisiin) verbimuotoihin, jotka täydentävät lauseen predikaattia. Täydennysmuodon tehtävänä on muodostaa tai tarkentaa sen pääverbin merkitystä ja se ei voi esiintyä yksinään lauseen predikaattina.

Tyypillisesti täydennysmuotoja esiintyy sellaisissa ilmauksissa, joissa pääverbi tarvitsee toisen verbin ilmaisemaan toimin tmmän, tarkoituksen tai velvoitteen. Yleisessä jäsennyksessä ne voivat olla muun muassa infinitiveja sekä partisiippimuotoja, jotka toimivat täydentävinä ilmauksina. Esimerkiksi verbeille kuten haluta, voida, täytyä ja pitää lisätty infinitiivimuoto tai partisiippimuoto antaa lauseelle sen täydentävän merkityksen: Haluan syödä. Tässä syödä on infinitiivinen täydennysmuoto pääverbin haluta jälkeen. Vastaavasti Hän on tullut katsomaan. Täydennysmuotoa voivat siis muodostaa sekä infinitiivit että eräät partisiippi-ilmaisut, jotka liittyvät pääverbiin.

Eri kieliopit voivat nimetä tällaisia muotoja eri tavoin, ja täydennysmuodon tarkka lista sekä käytön säännöt vaihtelevat kieliopillisesta traditiosta riippuen. Yleisesti ottaen kohteena ovat ei-päämuodon muodot, jotka eivät yksinään muodostaa lausetta, vaan täydentävät pääverbiä tai adjektiivia ja muu sananlaji sitoo ne lauseen merkitykseen. Tätä termiä käytetään erityisesti kuvaamaan niitä non-finite ilmauksia, jotka ovat välttämättömiä tietyn lauseen rakenteelle.