tyyppisysteemejä

Tyypisysteemi on ohjelmointikielen ominaisuus, joka määrittää, miten arvoille annetaan tyypit, miten tyypit tarkistetaan ja miten ne vaikuttavat ohjelman oikeellisuuteen. Tyyppisysteemi voi auttaa havaitsemaan virheitä ennen ajoa sekä parantaa koodin luettavuutta ja mahdollistaa tehokkaammat optimoinnit.

Tyypit voivat olla statisesti tarkistettuja tai ajonaikaisesti tarkistettuja. Staattinen tarkistus tapahtuu käännösvaiheessa, dynaaminen ajonaikaisesti. Monissa kielissä tarkistus on sekä staattinen että dynaaminen tai kieli tukee tyypin osittaista varmistusta.

Vahva ja heikko tyypitys kuvaavat, miten tarkasti järjestelmä estää yhteensopimattomat operaatiot. Vahva tyypitys rajoittaa virheitä kiistämättömämmin; heikko mahdollistaa helpomman konversion, muttei takaa samaa turvallisuutta.

Nominaalinen ja rakenteellinen typing kuvaavat, miten tyypit tunnistetaan. Nominaalinen tyypitys perustuu tyypin identiteettiin nimien perusteella (esimerkiksi luokat tai aliasit), kun taas rakenteellinen typing perustuu siihen, millainen tyypin rakenne on.

Tyyppien inferenssi vähentää tarvetta erillisille annotaatioille. Hindley–Milner -polymorfia on tunnettu esimerkki tyypin inferenssistä, jota käytetään ML- ja Haskell-tyyppisissä kielissä. Generics ja subtyping mahdollistavat laajennettavuuden ja monikäyttöisyyden.

Esimerkkejä kielistä: Java ja C# ovat staattisesti ja vahvasti typistyjä; TypeScript on rakenteellinen ja staattinen tyyppi; Rust ja Haskell ovat vahvasti staattisesti tyypitettyjä; Python on dynaaminen. Eri järjestelmät painottavat erilaista turvallisuutta, joustavuutta ja suoritusominaisuuksia. Tyypisysteemit eivät poista kaikkia virheitä, mutta ne ovat keskeinen osa ohjelmiston oikeellisuuden varmistamista.