tyylikaudet

Tyylikaudet ovat tutkimuksellinen käsite, jolla tarkoitetaan ajanjaksoja, jolloin kirjoitetun ja puhuttavan kielen käyttötapa sekä kirjallinen ilmaisu omaksuvat tunnusomaisia piirteitä. Ne kuvataan usein teosten muodollisten keinojen, retoristen ratkaisut sekä sanaston ja syntaksin muutosten kautta. Tyylikaudet auttavat hahmottamaan kielen ja kirjallisuuden kehitystä.

Käytännössä tyylikaudet ovat väline, jolla historialliset, kulttuuriset ja yhteiskunnalliset tekijät kietoutuvat kieleen. Ne liittyvät sekä kielellisiin ilmiöihin, kuten sanastoon ja lauserakenteisiin, että laajempiin kirjallisiin suuntauksiin tai genreihin. Ne eivät ole tarkkoja aikarajoja, vaan limittäin ja muuttuvia; sama teos voi omaksua piirteitä useammasta tyylikaudesta.

Suomessa tyylikaudet on perinteisesti jäsennetty esimerkiksi keskiaikainen ja varhaiskantainen kirjallisuus, renessanssi ja barokki, valistus, romantiikka, realismi, modernismi sekä postmodernismi. Joissakin yhteyksissä mukaan otetaan myös kansallinen herääminen ja muita kytköksiä, joita on pidetty kielen tai kirjallisuuden muotojen kehitykseen liittyvinä vaiheina.

Tyylikaudet ovat hyödyllinen työkalu historiallisen kirjallisuuden ja kielen tutkimuksessa, mutta niitä on syytä käyttää kriittisesti. Rajoja tulee tarkastella maakohtaisesti, genren mukaan sekä teoskohtaisesti, sillä tekstien piirteet voivat poiketa ajallisesti yleisestä kehityksestä.