työttömyyskorvauslaki

Työttömyyskorvauslaki on Suomessa käytetty nimitys työttömyysturvaa säätelevälle lainsäädännölle. Laki määrittelee, millä perusteilla työttömyyskorvausta voidaan maksaa, kenelle sitä voidaan myöntää ja miten etuudet rahoitetaan sekä hallinnoidaan. Se kuuluu osana sosiaaliturvaa ja sitä tarkistetaan ja päivitetään talouden sekä työmarkkinoiden tilanteen mukaan.

Etuudet ja kelpoisuus: Työttömyysturva koostuu useista etuuksista. Keskeisimmät ovat peruspäiväraha sekä ansiopäiväraha, sekä työmarkkinatuki. Peruspäiväraha on suunnattu henkilölle, jolla ei ole riittäviä aiempia ansioita; ansiopäiväraha perustuu aikaisempiin tuloihin ja on sidottu työhistorian pituuteen. Työmarkkinatuki on tarkoitettu tietyissä tilanteissa niille, joilla ei ole riittävästi työuraa oikeuttaakseen muita etuuksia. Laki määrittelee kelpoisuusvaatimukset, etuuden määrän sekä keston ja mahdolliset indeksikorotukset.

Hallinto: Työttömyysturvan maksamisesta ja päätöksenteosta vastaa Suomessa TE-palvelut (työ- ja elinkeinopalvelut) yhteistyössä toimivalaisen Kelan kanssa. Järjestelmä edellyttää hakijoilta aktiivista työnhakua, työvalmiutta sekä osallistumista koulutus- tai kuntoutustoimeen.

Velvollisuudet ja seuraamukset: Hakijoilta edellytetään aktiivista työnhakua, oikea-aikaista ilmoittamista tuloista sekä osallistumista määrättyihin palveluihin. Näiden velvollisuuksien laiminlyönti voi johtaa etuuden vähentymiseen tai takaisinperintään.

Historia ja vaikutus: Tekijänä sosiaalivakuutuksessa ja työmarkkinoiden aktiivisissa toimenpiteissä työttömyyskorvauslaki on ollut keskeinen. Lakia päivitetään säännöllisesti vastaamaan muuttuvia työmarkkinoita ja taloudellisia olosuhteita.