työkyvyttömyyslainsäädännössä

Työkyvyttömyyslainsäädäntö viittaa joukkoon lakeja ja säännöksiä, jotka määrittelevät ja säätelevät työkyvyttömyystilanteita Suomessa. Keskeisin laki tällä alueella on sairausvakuutuslaki, joka määrittelee oikeuden sairauspäivärahaan ja kuntoutustukeen. Työkyvyttömyys määritellään yleensä tilana, jossa työntekijä ei kykene työhön sairauden tai vamman vuoksi. Tämä arviointi perustuu lääketieteellisiin perusteisiin.

Sairausvakuutuslain mukaisesti työntekijällä on oikeus päivärahaan, jos hän on työkyvytön ja täyttää tietyt vakuutusehdot. Päivärahan määrä ja kesto vaihtelevat riippuen sairauden vakavuudesta ja työntekijän iästä. Kuntoutustuki on tarkoitettu henkilöille, joiden työkyky on pysyvästi tai pitkäaikaisesti heikentynyt, mutta jotka voivat silti suoriutua jostain työllisestä toiminnasta kuntoutuksen avulla.

Työkyvyttömyyslainsäädäntöön liittyy myös työtapaturma- ja ammattitautilaki, joka kattaa työpaikalla sattuneet tapaturmat ja ammattitaudit. Tämän lain nojalla työntekijällä voi olla oikeus korvauksiin ja etuuksiin, jotka liittyvät työkyvyn menetykseen. Lainsäädäntö pyrkii turvaamaan työntekijän toimeentulon ja edistämään hänen paluutaan työelämään tai oikeutta ansiosidonnaiseen tukeen, jos työkyvyn palautuminen ei ole mahdollista. Kansaneläkelaitos (Kela) on keskeinen taho, joka vastaa monien työkyvyttömyyteen liittyvien etuuksien myöntämisestä ja maksamisesta.