tutkiskeluun

Tutkiskeluun on suomen kielen illatiivin muoto sanasta tutkiskelu. Se viittaa toimintaan tai prosessiin, jossa asioita tutkitaan huolellisesti, penkoillaan tai tarkastellaan uteliaisuudesta sekä kriittisestä otteesta käsin. Esiintyy usein sekä arkikielessä että muodollisemmissa teksteissä, kun halutaan korostaa tutkimisen suuntaa tai tavoitteellisuutta.

Etymologisesti tutkiskeluun muodostuu verbista tutkiskella ja nominaalisesta puolesta tutkiskelu, johon liitetään kelu-suffixi. Ilmaisun illatiivinen pääte -uun ilmaisee suuntaa kohti tutkiskelua, esimerkiksi tilanteessa, jossa tarkastellaan jotakin asiaa tai ryhdytään tutkimaan sitä syvemmin.

Käyttö- ja merkityseroja. Tutkiskelun sijaan käytetään usein sanoja kuten tutkimus tai tutkiminen, kun kyse on järjestelmällisestä tutkimusprosessista tai tieteellisestä työstä. Tutkiskeluun painottuu enemmän uteliaisuus, kriittinen tarkastelu ja syvällinen pohdinta. Se voi esiintyä muodollisissa yhteyksissä kuten journalismissa, oikeudellisessa kontekstissa tai filosofisissa teksteissä, joissa halutaan kuvata tutkimisen laatua tai asennetta.

Lausekäyttö. Tutkiskeluun voi viitata esimerkiksi ilmauksen "tutkiskeluun ryhtyminen" tai "tutkiskeluun paneutuminen", jolloin tarkoitetaan siirtymää kohti syvällistä tutkimista tai tutkivan lähestymistavan omaksumista. Se on yleisimmin käytetty illatiivin muoto, kun halutaan puhua tutkimisen suunnasta jopa abstraktissa tai puhtaasti käsitteellisessä mielessä.

Näkökohtia. Suomen kielen sanastossa tutkiskeluun on ohuempi ja myöhemmin käytetty ilmauksena kuin perusmuodot tutkiskelu ja tutkimus. Sen käyttö on useimmiten rajatumpi ja konteksti määrää, milloin tämä illatiivimuoto on appropriate.