turvallisuusvuorovaikutus

Turvallisuusvuorovaikutus tarkoittaa organisaatioissa tapahtuvaa vuorovaikutusta, jonka tarkoituksena on ylläpitää tai parantaa turvallisuutta. Se käsittää tiedon jakamisen, yhteistyön ja päätöksenteon työntekijöiden, esihenkilöiden, turvallisuusasiantuntijoiden ja teknologian välillä sekä sekä muodolliset että epämuodolliset käytännöt. Turvallisuusvuorovaikutus muodostuu sekä suunnitelluista prosesseista että jokapäiväisestä vuorovaikutuksesta käytännön työtehtävissä.

Keskeisiä ominaisuuksia ovat psykologinen turvallisuus, jossa työntekijät kokevat voivansa ilmaista riskejä ja virheitä ilman pelkoa epäonnistumisesta, sekä selkeät roolit ja vastuut sekä sujuva, oikea-aikainen tiedonkulku. Turvallisuusvuorovaikutus korostaa sekä muodollisia mekanismeja kuten turvallisuuskokouksia, riskinarviointeja, ohjeistuksia ja tapaturmaraportointia että epämuodollisia käytäntöjä kuten kollegoiden ohjausta ja nopeaa palautteenantoa.

Teoreettisesti turvallisuusvuorovaikutus liittyy laajempiin käsitteisiin kuten turvallisuuskulttuuri ja turvallisuusjohtaminen sekä sosioteknisiin järjestelmiin ja ihmistieteisiin. Se voidaan nähdä osana Safety-I- ja Safety-II -näkökulmia, joissa painotetaan sekä ennaltaehkäisyä että järjestelmien joustavuutta turvallisuuden ylläpitämiseksi.

Käytännön vaikutukset näkyvät muun muassa raportointien määrässä, läpiviennin nopeudessa, läheltä piti -tilanteiden tunnistamisessa ja työntekijöiden kokemuksessa turvallisuuden merkityksellisyydestä. Turvallisuusvuorovaikutus on keskeinen tekijä teollisuudessa, rakentamisessa, terveydenhuollossa ja liikenteessä, joissa inhimillinen tekijä ja teknologia kohtaavat riskit.